KLINGER Finlandin tukema ampumahiihtäjä Sanna Laari aloitti kilpaurheilu-uransa 12-vuotiaana ensin maastohiihtäjänä, jonka jälkeen hän siirtyi osittain vahingossa ampumahiihtäjäksi, kun kotiseurassa treenattiin myös sitä. Siitä alkoi menestyksekäs ura suomalaisena ampumahiihtäjänä kansainvälisillä kisaladuilla.
Sanna Laari on kolmilapsisen perheen kuopus ja hänen vanhempansa tekivät hyvän päätöksen ohjaamalla energisen tytön urheiluharrastuksien pariin. Urheilutaitojaan hän testasi pesäpallon, yleisurheilun ja hiihdon parissa. Hiihto valikoitui ykkösharrastukseksi, koska siitä alkoi tulla menestystä. Ampumahiihdon valinta ykköslajiksi ei tapahtunut mitenkään yksiselitteisesti vaan siihen vaikutti muun muassa se, että Sannaa ei valittu maastohiihdon nuorten hiihtojoukkueeseen vuonna 2010. Vaikka hiihdossa ei tällä kertaa tärpännyt, niin Sannan hiihtotaidot oli kuitenkin huomattu ja hänet pyydettiin mukaan ampumahiihdon nuorten maajoukkueeseen.
– Otin paikan vastaan ja vähän niin kuin jäin sille tielle, Sanna Laari kertoo uransa alkuvaiheista.
Ampumahiihdossa tulikin menestystä ja Sanna pääsi mukaan kansainvälisiin kisoihin, jonka jälkeen valinta oli selvä.
Treenit pyörivät läpi vuoden
Urheilijan elämä on kovaa treeniä ja valmistautumista kilpailuihin. Se vaatii sisua, keskittymistä ja lahjakkuutta. Sanna harjoittelee osana Ampumahiihtoliiton Terrafame-ryhmää, joka on käytännössä B-maajoukkue. Harjoittelukausi sisältää noin 70 leirivuorokautta, jonka aikana ryhmä harjoittelee yhdessä. Muu aika on yksinharjoittelua.
Treenit pyörivät koko ajan. Keväällä huhtikuussa on muutama viikko vapaata, mutta muuten tehdään töitä sen eteen, jotta talvella ollaan hyvässä kunnossa. Kesällä tehdään kuitenkin kaikista suurin työ ja kovimmat harjoitusmäärät. Monipuolinen kesäharjoittelu sisältää juoksua, pyöräilyä, rullahiihtoa ja voimaharjoittelua salilla. Joskus kuntoa haetaan kävelysauvojen kera rinteestä.
Syksykaudella Sanna harjoitteli korkeanpaikan leirillä Itävallassa. Siellä tehtiin pitkälti samoja asioita kuin kotosuomessa, mutta asuttiin ja harjoiteltiin vuoristoilmassa. Osa kilpailuista käydään korkealla, joten elimistön totuttaminen korkeaan ilmanalaan on tärkeää. Harjoittelussa hyödynnetään vuoriston korkeuseroja treenaamalla rullasuksilla ja kävellen. Näin saadaan tärkeitä nousumetrejä.
Tällä hetkellä kansainvälisistä kisoista on taukoa, mutta helmikuun lopussa Sannalla oli SM-kilpailut Mikkelissä. Siellä sujui mahtavasti, sillä supersprintistä tuli kultamitali. Tämän jälkeen on vuorossa kauden viimeiset kansainväliset kilpailut Sveitsissä ja Italiassa IBU-Cupin kisoissa. IBU-Cup on entiseltä nimeltään Euroopancup ja se on ampumahiihdon maailmancupia alempi kansainvälisen ampumahiihdon sarjataso. Sitä järjestää Kansainvälinen ampumahiihtoliitto ja siinä kilpaillaan yleensä kahdeksan osakilpailua ympäri talvikauden. Maaliskuussa on tiedossa vielä toiset SM-kisat. Mikäli kunto on hyvä ja kestävyyttä riittää niin, maaliskuun jälkeen on tarjolla maastohiihdon SM-kisoja.
Osuminen on monen tekijän summa
Touko-kesäkuussa harjoitellaan pelkästään ammuntaa. Tällöin ammutaan ilman sykettä. Heinäkuusta eteenpäin otetaan syke mukaan ampumaharjoitteluun ja syksyä kohden siirrytään tekemään lajiharjoituksia, joissa mukana on ampumisen lisäksi rullahiihto tai hiihto. Kauden aikana Sanna harjoittelee ampumista 3–5 kertaa viikossa.
– En tiedä onko ampuminen kenellekään urheilijalle helppoa. Totta kai, kun harjoittelee ja saa itseluottamuksen kohdilleen, niin se sujuu yleensä kuin itsestään. Muutaman kerran, kun ammut huonosti, niin alkaa epävarmuus taas vaikuttamaan suoritukseen, Sanna Laari kertoo kokemuksistaan.
Ampumahiihdossa käytetään aseena pienoiskivääriä, jonka lippaaseen mahtuu viisi patruunaa. Patruunoita on olemassa eri laatuisia. Kesällä harjoitellaan vähän edullisemmalla panoksella, mutta kisakaudella on tärkeää, että panos on hyvä, jotta se ei vaikuta ampumatulokseen. Panoksia myös testataan, koska eri panoserissä on eroavuuksia. Kaikkien aseeseen ei sama panoserä sovi niin hyvin.
Ampuminen on valitettavan olosuhdeherkkää. Kilpailupaikan olosuhteet vaikuttavat osuuko luoti tauluun. Miten paljon tuulee ja millainen valo on? Onko lumisadetta tai sumua? Myös ampumamattojen kunto vaikuttaa eli jos matto on jäässä, miten siinä saa hyvän asennon?
– Ei tässä lajissa koskaan valmiiksi tule. Ei riitä, että ampuu kaikki taulut alas, vaan pitää pystyä tekemään se nopeasti, sillä muutkin voivat ampua kaikki alas. Sen lisäksi pitää tietysti hiihtää kovempaa kuin muut, Sanna Laari toteaa.
Kohokohtia ja haasteita
Yksittäistä uran kohokohtaa voi olla vaikea valita, kun on monia onnistumisia. Sanna kuitenkin kertoo, että eräitä hänen uransa kohokohtia ovat olleet ne kaksi kertaa, kun hän on päässyt maailmancupin pisteille. Pari kertaa hän on ollut IBU-Cupissa top 10:ssä. Nämä kerrat ovat jääneet hänen mieleensä. Kaksi vuotta sitten IBU-Cupin normaalimatkalla Sanna ampui ensimmäisen kerran elämässään neljän ammunnan kisassa neljä nollaa. Tämä loistava suoritus palkittiin hyvällä sijoituksella.
Menestyksen vastapainoksi urheilijan kilpailukautta voivat vaikeuttaa vammat ja loukkaantumiset. Sanna Laari kertoo, että nuorempana oli joitakin rasitusvammoja, kun hän ei vielä osannut kuunnella kehoaan tarpeeksi hyvin. Sittemmin on ollut joitakin ylirasitustiloja ja neljä vuotta sitten astma aiheutti niin paljon ongelmia, että Sanna joutui lopettamaan sen kauden etuajassa helmikuussa. Haasteista on kuitenkin aina selvitty ja ura jatkuu terveenä. Astmakin saatiin kuriin sopivalla lääkityksellä.
Kilpailut ilman katsojia
Koronapandemia aiheuttaa haasteita myös urheilijoiden elämään. Erityisen outoa on ollut, kun katsojat puuttuvat kisoista.
– EM-kisoissa Saksassa ja IBU-Cupissa Tšekissä oli muutama katsoja tullut ladun varteen ja hassua oli, että heitä melkein säikähti. Mitenkähän siihen normaalitilanteeseen ollenkaan sopeutuu, Sanna Laari pohdiskelee.
Tänä vuonna koronatilanne on ollut haastavampi kuin aiempina kausina. Koronatesteissä käydään ennen kisoja sekä myös kisojen aikana. Joukkueen sisällä sattuneet positiiviset koronatestitulokset aiheuttavat aina vaaran joutua karanteeniin. Sanna on onnistunut välttelemään altistumisia ja on ollut vain yhden päivän karanteenissa, jonka jälkeen kausi on jatkunut normaalisti. Koronatilanne kuitenkin aiheuttaa huolta kuten meille muillekin.
Terveiset KLINGER Finlandille
Haastattelun päätteeksi Sanna toivottaa koko KLINGER Finlandille hyviä hiihto- ja lumiurheiluretkiä. Tänä vuonna lunta onkin riittänyt runsaasti aina Etelä-Suomea myöten.
